Näky
Pronssiveistos ja –reliefi
Eemil Halonen 1929
Hietaniemen hautausmaa
Yrjö Kovero on haudattu sukuhautaan Helsingin Hietaniemeen. Hautamonumentti koostuu kolmesta pystypaadesta, joista keskimmäinen on omistettu Yrjö Koverolle. Haudassa lepäävät myös samana vuonna kuollut sisko Helmi (1900–1926) sekä veli Toivo (1903–1968), isä (1877–1963) ja äitipuoli Tysse Kovero (1882–1970).
Yrjö Koveron haudalla oleva veistos Näky, 1929, esittää korkeampaan tietoisuuteen heräävää nuorukaista. Teosofeille kuolema oli välivaihe tiellä, jonka päämääränä oli valaistuminen. Veistoksen nuori mieshahmo istuu maassa katse suuntautuneena kaukaisuuteen. Sileäksi hiottuun punagraniittiseen hautakiveen on kiinnitetty pronssinen korkokuva, joka esittää nuorta miestä kuolinvuoteella. Veistos ja reliefi on valettu prossiin taiteilijan veljen Arttu Halosen valimolla Lapinlahdella.
Liisa Lindgrenin mukaan Eemil Halosen hautaveistosten nuorukaiset eivät ole kuoleman geniuksia eivätkä naishahmot kuoleman enkeleitä, vaan henkistyneitä, idealisoituja hahmoja. ”Estetisoidun kuoleman kuvissa limittyvät vapautuminen ja esteettinen elämys – totuuden välähdyksenomainen ja kokonaisvaltainen tajuaminen.”
Yrjö Koveron reliefin alapuolella on latinankielinen runo, jonka tekijää ei tiedetä:
Virtus deorum munus amantium
fortes et altos evehit ad deos,
mortis iubens tristes catenas
spernere Tartareosque lucos.
elucet ampla mens proba gloria
summisque dignus fulget honoribus
aevi virente vere vitam
qui dedit officium secutus
Flemus tuorum te decus optimum
raptum recenti flore nimis brevi
te nunc adoramus colentem
astra micantia celsa coeli
Jumalten kallein kun hyve lahja on,
se urhot ylväät vie jumaliin ja myös
se käskee kuolon kaikkivaltaa
hylkiä, lehtoja tuonen tumman.
Niin mieli loistaa rehtinä kunniaa,
ja mainetöiden vuoksi hän leimuaa,
kun tehtäväänsä seuratessaan –
kun elämän kevät kukki – lähti.
Itkemme tähden sun, suvun kunnian,
kun liian varhain pois sinut riistivät,
nyt palvotaan sun kunniaasi:
on kotis tuikkiva tähtitaivas.
(Suomentanut Teivas Oksala)
Kuva: Titus Verhe, Halosten Museosäätiö
Ylioppilas Yrjö Kovero (1902–1926)
Ylioppilas Yrjö Kovero kuoli 24-vuotiaana Helsingissä. Hänen elämästään tai kuolinsyystään ei ole tarkempaa tietoa. Yrjö oli filosofian tohtori Ilmari Koveron (1877–1963) ja Hilma Koveron (o.s. Haapalan) poika. Vanhempien avioliitto päätyi avioeroon vuonna 1915. Ilmari Kovero avioitui seuraavana vuonna Aino Tyyne ”Tysse” Erikssonin kanssa.
Koveron perhe kuului nuoren Suomen akateemiseen sivistyneistöön. Tohtori Ilmari Kovero oli tunnettu taloustieteilijä. Hän toimi muun muassa Suomen liikemiesten kauppaopiston ja Helsingin kauppakorkeakoulun opettajana. Yrjö-pojan kuoleman aikoihin Ilmari Kovero työskenteli kauppa- ja teollisuusministeriössä teollisuusneuvoksena 1919–1928. Hän oli arvostettu asiantuntija muun muassa tulli- ja vapaakauppakysymyksissä, jotka olivat ajankohtaisia vasta itsenäistyneessä valtiossa.
Ilmari Kovero toimi vuodesta 1932 Helsingin yliopiston tilastotieteen ja kansantalouden apulaisprosessorina ja sittemmin finanssiopin professorina aina vuoteen 1944. Hän kuului Suomalaiseen Tiedeakatemiaan vuodesta 1938.
Ilmari Kovero käsitteli taloustieteellisissä julkaisuissaan muun muassa vapaakauppateoriaa, protektionismia ja verotusta, mutta häneltä ilmestyi myös käytännönläheisiä oppikirjoja kirjanpidosta ja kauppakirjeenvaihdosta. Kovero julkaisi runoja nimimerkillä Martti Kolu.
Sijainti
Hietaniemen hautausmaaHietaniemenkatu 20, 00100 Helsinki