Kauppaneuvos Heikki Peuran ja rouva Aina Peuran perhehauta – Huntu

Huntu

Pronssiveistos
Eemil Halonen 1947
Rautalammin hautausmaa

Kauppaneuvos Heikki Peuran ja rouva Aina Peuran perhehaudalla on kuvanveistäjä Eemil Halosen valmistama Huntu-veistos. Ajatus tilata veistos juuri Haloselta oli syntynyt pariskunnan tyttären Liisa Falkenbergin (1894–1963) ja laulajatar Ester Laitisen (1885–1959) keskusteluissa.

Haminalahden kartanon emäntä Liisa Falkenberg kertoi 25.7.1946 päivätyssä kirjeessään Eemil Haloselle, että jokunen nuori taiteilija oli jo ilmaissut kiinnostuksensa tehdä hautaveistos, mutta hän ei uskonut, että ”heiltä mitään sopivaa saisi, ovat ehkä liian uudenaikaisia esityksineen – sillä poismenneet olisivat vanhan ajan ihmisiä ja ymmärtäisivät parhaiten aikansa taidetta”.

Liisa Falkenberg toteaa äitinsä suosineen oman maakunnan taiteilijoita, ”iloitsi ja oli ylpeä heidän menestyksestään”. Rouva Falkenberg kehuu Eemil Halosen kauniita hautamuistomerkkejä ja pyytää luonnosta patsaasta, sen materiaalista ja kustannuksista.

Sodan jälkeen Peuran perilliset olivat päättäneet luopua Korholan lapsuudenkodistaan, minkä vuoksi he kiirehtivät myös hautaveistoksen valmistamista. Peuran sukuhaudan alue oli 8 x 8 metriä. Kellotapulin läheisyydessä olevan alueen erotti muusta hautausmaasta musta graniittinen aita. ”Kesällä olemme pitäneet laakeripuita nurkkauksissa, vihreä nurmimatto hautojen yllä, hortensioita ja kukkia.” Hauta-alueen viimeistelyn yhteydessä oli tarkoitus korvata laakeripuut Korholan kartanopuiston suurikukkaisilla punaisilla ruusuilla.

Hautaveistoksen taustana oli kirkkomaan ikivanhaa koivikkoa. ”Paikka on kyllä rauhallinen ja kaunis, eikä lähistöllä ole muita häiritseviä monumentteja”, kuvaili Liisa Falkenberg. Hänen mielestä graniittinen aitaus oli arvokas ja kaunis, varsinkin kun ruusupensaat elävöittäisivät sitä sisältä päin. Tästä syystä ”taideteos haudalla saisi olla – ei liian massiivinen vaan vapauttava, maasta irrottava, tummasävyltään”.

Pronssiin valettu Huntu-niminen veistos valmistui kesäksi 1947. Kevyeen draperiaan verhoutunut nainen seisoo ryhdikkäänä paljain jaloin. Hän pitelee käsillään päässä olevaa huntuaan nostaen sitä aavistuksen oikealla kädellään. Naisfiguuri katsoo yläoikealle, taivaalliseen kirkkauteen.

Rouva Liisa Falkenberg ilmeisesti järjesti veistoksen valmistumisen kunniaksi vanhempiensa muistojuhlan Korholan kartanossa 4.7.1947, jolloin tuli kuluneeksi 54 vuotta Heikki ja Aina Peuran hääpäivästä. Näin Liisa Falkenberg kirjoitti Eemil Haloselle toukokuussa 1947:

Tuo päivä ennen heinäntekoa olisi sopiva lähimpien sukulaisten kokoontua Korholaan muistojen merkeissä. Mitään suurempia juhlallisuuksia siellä on enää vaikea järjestää sillä entinen satapäinen karja on supistunut niin pieneksi että talossa on vain yksi ainoa lehmä!!! Joten ei siellä enää huvita juuri viipyä ja siksi tuntuu hyvältä että tämä meille jälkeen jääneille kuuluva velvollisuus ja kiitollisuuden osoitus tulee täytettyä, sillä jo olosuhteitten pakosta käynnit siellä vähitellen harvenevat.

Kuva: Eemil Halonen, Huntu, 1942, kipsi, Halosten Museosäätiö.