Semper Excelsior
Pronssiveistos
Eemil Halonen 1934
Hietaniemen hautausmaa
Semper Excelsior -hautapatsas paljastettiin Hietaniemen hautausmaalla 28.11.1934 tunnustuksena professori Ernst Nevanlinnan työstä Suomen kansan hyväksi. Suomen Pankki ja eduskunnan pankkivaltuusmiehet olivat tilanneet veistoksen kuvanveistäjä Eemil Haloselta. Tuoreeltaan veistosta kuvattiin ”ylevän kauniiksi”.
Pronssiin valettu naisfiguuri kohottautuu ylöspäin kuin puhutellakseen korkeimpia voimia. Jalustaan, joka on hiottua Vehmaan punaista graniittia, on muotoiltu sanat: Semper excelsior (Alati korkeammalle). Hautapaadessa on vainajan kasvonpiirteitä esittävä pronssinen kohokuva. Kokonaisuudessaan muistomerkki on 3,5 metriä korkea.
Veistos on nimeään myöten professori Ernst Nevanlinnan työn ja elämän vertauskuva. Paljastustilaisuudessa eduskunnan pankkivaltuuskunnan puheenjohtaja Väinö Tanner totesi muun muassa näin:
Ernst Nevanlinna oli eläessään uupumaton työmies. Ja me näimme hänen persoonallisuutensa ikään kuin alituisesti kasvavan. Ristiriitaisen ajan keskeltä hän kohosi viimeisinä vuosinaan eheytyneenä, seestyneenä, vakaumuksen pohjalla seisovana, pystypäisesti kulkevana komeana miehenä. Hänen sisäinen elämänsä näyttää noudattaneen tunnuslausetta: Semper excelsior – aina ylemmäs ja ylemmäs.
Rouva Ines Nevanlinna kiitti kuvanveistäjä Eemil Halosta erittäin syvästi ”taideluomasta”, joka niin ylevästi kuvasi Ernst Nevanlinnan Semper exelcior -henkistä minää. Ines Nevalinna ihmetteli, ”miten paljon henkeä, sielua onkaan tuossa kuolleessa aineessa!”. Muistomerkkiin mieltynyt rouva Nevanlinna harkitsi sotavuosina jopa veistoksen siirtämistä turvaan haudalta ja kysyi neuvoa kuvanveistäjältä. Vuonna 1948 hän onnitteli Eemil Halosta tämän syntymäpäivänä: ”Tahdon taas kiittää siitä kauneuden ja ylevän aatteen ruumiillistumasta, joka on pyhiinvaelluspaikkani viittovana majakkana. Se auttaa katsomaan yli murheen ylöspäin, ikuisuuksiin.” Ines Nevanlinnan mukaan Eemil Halosen taide ei ollut ”yksin iloa ja nautintoa, vaan – suorastaan – lohdutus.”
Semper Excelsior oli alusta alkaen laajalti ihailtu teos. Sen toisinto pystytettiin Turun hautausmaalle Anne-Marie Appelgrenin (k. 1940) haudalle. Teoksen jälkivalos sijoitettiin 1960-luvulla Lapinlahden vanhalle hautausmaalle.
Kuva: Titus Verhe, Halosten Museosäätiö
Professori Ernst Nevanlinna (1873–1932)
Finanssiopin professori Ernst Nevanlinna (vuoteen 1906 Neovius) oli Suomalaisen Puolueen puheenjohtaja ja kansanedustaja sekä Uuden Suomen päätoimittaja. Historianopettajana ja tutkijana uransa aloittaneen Nevanlinnan erikoisalaksi muodostui kansantaloustiede ja erityisesti finanssioppi. Akateemista uraa hän loi kauppakorkeakoulussa, Turun yliopistossa ja Helsingin yliopistossa.
Taloustieteessä Ernst Nevanlinnan oppi-isinä toimivat lähinnä ns. katederisosialistit, joiden mukaan työväestöön oli kohdistettava tehokasta sosiaalipolitiikkaa, mutta samalla oli torjuttava marxilaista sosialismia. Myös poliittisesti Nevanlinna edusti akateemista sosiaalista reformismia. Fennomaanina hän kannatti suomalaista nationalismia, mutta karttoi äärioikeistoa.
Ernst Nevanlinna loi poliittisen uransa Suomalaisessa Puolueessa ja sittemmin Kansallisessa Kokoomuspuolueessa. Hän oli Suomalaisen Puolueen puheenjohtajana yli kymmenen vuotta: 1906–1913 ja 1916–1918. Nevanlinna toimi myös päätoimittajana puolueensa äänenkannattajissa: Uudessa Suomettaressa 1906–1913 ja Uudessa Suomessa 1919–1922. Hän kuului venäläistämisvuosina myöntyvyyslinjan poliitikkoihin. Nevanlinna ei vuonna 1917 uskonut Suomen itsenäistymisen mahdollisuuksiin. Hallitusmuotokiistassa hän edusti monarkisteja ja olisi halunnut muuttaa eduskunnan kaksikamariseksi.
Ernst Nevanlinna toimi senaattorina ja kansanedustajana ja oli vuonna 1918 eduskunnan puhemieskin. Hänet syrjäytettiin 1920-luvun alkupuolella poliittisista johtotehtävistä ja hän turhautui politiikkaan, minkä jälkeen hänen ainoa poliittinen roolinsa oli kokoomuksen mandaatti eduskunnan pankkivaltuusmiehenä.
Ernst Nevanlinna oli erinomainen ja ihailtu puhuja. Hänen puheitaan julkaistiin postuumisti kokoelmana. Nevanlinna kuoli yllättäen syyskesällä 1932: hän menehtyi verenmyrkytykseen, joka sai alkunsa uimaretkellä saadusta vähäisestä haavasta.
Sijainti
Hietaniemen hautausmaaHietaniemenkatu 20, 00100 Helsinki