Elämänlankavyyhti
Pronssiveistos
Eemil Halonen 1945
Keuruun hautausmaa
Tehtailija Toivo Mäkisen perhehaudalla on kuvanveistäjä Eemil Halosen muovailema Elämänlankavyyhti-veistos. Sota-aika ja kipsin puute viivästyttivät patsaan viimeistelyä. Kipsinen malliteos valmistui viimein keväällä 1945, mutta kipsiä ei ollut vieläkään riittävästi pronssiin valuun. Halonen kirjoitti tehtailijan leskelle Bertta Mäkiselle kesän alussa 1945: ”Kipsi on ollut saksalaista tavaraa eikä sitä nyt saa. Kotimaassa ovat kokeilleet kipsin tekoa ja luulevat onnistuvansakin, vaan ei sitä vielä voi käyttää.” Marraskuussa kuvanveistäjä kertoi, että kipsiä oli vihdoin saatavilla. Aikaa pronssiin valamiseen oli varattava pari kolme kuukautta, joten patsaan paljastaminen jäi roudan jälkeiseen alkukesään. Arttu Halonen lähetti ”Keuruun patsaan” Lapinlahden asemalta 21.5.1946.
Elämänlankavyyhti-veistos kunnioittaa tehtailija Toivo Mäkisen ja hänen puolisonsa Bertta Mäkisen (1882–1966) elämäntyötä sukkakutomon omistajina. Elämänlankavyyhti kuuluu kuvanveistäjä Eemil Halosen kohtalotar-veistoksiin, jossa ihmisen elämä ja sen jatkuvuus esitetään vertauskuvallisesti kudottuna lankana.
Veistoksessa puoliksi polvistunut nuori nainen pitelee vasemmalla kädellään lankavyyhtiä, jota hän samalla kannattelee toisen polvensa päällä. Naishahmo katsoo mietteliäänä kerimäänsä vyyhteä. Oikea käsi on taipuneena taakse ja kämmen uurnaruukun päällä.
Tehtailijan leski Bertta Mäkinen ehdotti punagraniittiseen hautakiveen hakattavaksi ”hieman tavanomaisuudesta poikkeavia”, mutta harkittuja säkeitä:
Kerran minäkin – elin, olin –
Selvittelin säikeitä elämän
Nyt en enään – elä, ole –
Olen loitonnut tuville Tuonelan
Bertta Mäkisellä oli säkeistä myös yksikön toisessa persoonassa oleva variaatio, joka olisi puhutellut vielä henkilökohtaisemmin haudalla kävijöitä. Eemil Halosen mielestä teksti oli liian pitkä kiveen hakattavaksi. Hän ehdotti mottotekstiksi seuraavaa:
Ennen minäkin olin elin,
elämän vyyhteä selvittelin
Bertta Mäkinen näyttää tyytyneen kuvanveistäjän lyhennelmään mutta halusi vielä hieman hioa ilmaisua:
Kerran minäkin olin, elin
Selvittelin säikeitä elämän
Kuva: Eemil Halonen, Elämänlankavyyhti, 1946, kipsi. Titus Verhe, Halosten Museosäätiö
Tehtailija Toivo Teodor Mäkinen (1886–1941)
Tehtailija Toivo Teodor Mäkinen (1886–1941) perusti vuonna 1922 Keuruun sukkatehtaan, jonka toiminta jatkui aina vuoteen 1981 saakka. Aluksi sukkatehdas toimi pienessä tilapäisrakennuksessa tehtailija Mäkisen kotitalon pihassa. Vuonna 1926 tehdas siirtyi entisen kunnansairaalan tiloihin. Tehtaassa oli tuossa vaiheessa kymmenen kutomakonetta ja viisitoista työntekijää. Pari vuotta myöhemmin sukkatehtaan yhteyteen perustettiin myös värjäämö. Toiminta laajeni, ja uusi tehdasrakennus valmistui 1938. Keuruun sukkatehdas oli paikallisesti merkittävä naisten työllistäjä ja ensimmäisiä tekstiilitehtaita suomalaisissa maaseutupitäjissä.
Sijainti
Keuruun hautausmaaKankurintie 2, 42700 Keuruu