Uhri
Pronssiveistos ja –pronssireliefit
Eemil Halonen 1938
Ristimäen hautausmaa
Kauppaneuvos E. V. Sellgrenin ja Elin Sellgrenin jälkisäädöksen toimeenpanijat tilasivat kuvanveistäjä Eemil Haloselta taideteoksen pariskunnan haudalle kunnioittamaan heidän isänmaallista elämäntyötään. Pronssinen Uhri-veistos paljastettiin 4.10.1938 Ristimäen hautausmaalla Viipurissa. Neuvostoliiton aikana hautausmaa jäi pois käytöstä, ja suurin osa hautakivistä vaurioitui tai ne hävitettiin. Sellgrenien muistomerkki ei ole tiettävästi säilynyt.
Sellgrenien hautakivi oli hiottua Hyvinkään mustaa graniittia. Paaden päällä kohotti uhriliekkiä naishahmo, jonka toinen jalka oli polvistuneena ja toinen koukistuneena edessä. Hautakiven julkisivuun oli kiinnitettynä Eemil Halosen valmistamat pronssireliefit kauppaneuvoksesta ja hänen puolisostaan. Haudan suunnittelussa kuvanveistäjä Eemil Halonen pyysi asiantuntijanäkemystä myös arkkitehti Uno Ullbergiltä (1879–1944), joka päätuotanto keskittyi Viipuriin.
Veistoksen symboliikka viittasi vahvasti Sellgrenien kotiseudun ja isänmaan hyväksi tekemään työhön ja pyyteettömään kansalaisuhrautuvaisuuteen. Viipurin kaupungin pormestari Bertil Brunoun mukaan hautapatsas oli omiaan terästämään myös jälkipolvien uhrimieltä ja muistuttamaan heitä kauniista ja epäitsekkäästä inhimillisestä toiminnasta.
Eemil Halonen valmisti muotokuvareliefit valokuvien perusteella, mikä on tyypillistä hautareliefeille. Halonen pyysi käyttöönsä mahdollisimman paljon valokuvia Sellgrenien pariskunnasta ja ohjeisti tarkoin ottamaan kuvia myös rouva Elin Sellgrenin muotokuvasta. Kuolinpesänhoitaja Sakari Penttinen kuvaili taiteilijalle kirjeessään 23.6.1938 varovaisen hämmentyneesti ensivaikutelmaansa muotokuvista. Hän piti kauppaneuvos Sellgrenin kuvaa ”erittäin onnistuneena”. Sen sijaan rouva Sellgrenin osalta hän ei löytänyt ”sitä henkisen silmän kohtaa, joka olisi minulle antanut saman vaikutelman kuin katsellessani kauppaneuvosta.” Kuvanveistäjä Eemil Halonen puolustautui kirjeessään 25.6.1938:
Rouva Sellgrenin valokuvat viime ajoilta ovat niin huonoja, ettei niiden mukaan uskaltanut muutoksia aikaisemmin tekemääni kuvaan tehdä, kuin kampauksen suhteen. Sen kyllä käsitän, ettei siinä ole sitä vanhuuden raihnaisuuden leimaa, minkä Te olette hänessä viimeisinä elinvuosina nähneet, jonka tähden siinä lienee jotakin Teille vierasta. Pidin kuitenkin edullisena tehdä kasvot veistokuvan mukaan, josta tiedän, että se on hänestä oikea kuva vaikkakin nuoremmalta ijältä, kuin lähteä hämärien huonojen valokuvien perusteella niitä muuttamaan.
Kuva: Halosten Museosäätiö
Kauppaneuvos Evert Sellgren (1864–1936)
Merkittävä viipurilainen liikemies ja vaikuttaja kauppaneuvos Evert Viktor Sellgren oli Itä-Suomen Rakennusaineiden kaupan (myöhemmin Itä-Suomen Rautakauppa Oy:n) omistaja ja johtaja 1890-luvun alusta kuolemaansa saakka. Hän perusti Viipuriin myös sementtivalimon, tiilitehtaan ja sahan.
Suomenmielinen kauppaneuvos E. V. Sellgren oli yhteiskunnallisesti hyvin aktiivinen. Hänen kiinnostuksensa ulottuivat teollisuudesta ja taloudesta taiteeseen, sivistystoimintaan ja luontoon. Sellgren kuului viipurilaiseen teollisuuden ja liikkeenharjoittajien Pamaus-seuraan. Hän toimi vuosia puheenjohtajana Viipurin kaupunginvaltuustossa, kaupungin suomalaisen seurakunnan kirkkoneuvostossa ja Viipurin kauppakamarin puheenjohtajana.
Suomenmielinen kauppaneuvos Sellgren tuki jääkäriliikettä ja sisällissodassa Viipurin valkokaartia. Sellgrenien jugendtyylinen Venäjänsaaren huvila Viipurinlahdella oli yksi valkokaartin tukikohdista. Kauppaneuvos kuului myös suojeluskuntaan, ja hänen puolisonsa Elin Sellgren johti vuosia Lotta Svärd -järjestön Viipurin paikallisosastoa.
Sellgrenien pariskunta harjoitti hyväntekeväisyyttä, toimi kotikaupungissaan kulttuurimesenaattina ja teki huomattavia lahjoituksia muun muassa Viipurin Taloudelliselle korkeakoululle, Turun yliopistolle, Kalevalaseuralle ja Itsenäisyyden liitolle. Kuvanveistäjä Eemil Haloselta he tilasivat ainakin rouva Elin Sellgrenin marmorisen muotokuvan, joka valmistui 1909.